In English

Blogi

18.2.2013

Kirjailijat muurinmurtajina

Lahden 26. kansainvälinen kirjailijakokous 16.-18.6.2013

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous (LIWRE, Lahti International Writers Reunion) on juuri sitä, mitä nimikin kertoo. Kokous on jo vuodesta 1963 koonnut joka toinen vuosi yhteen kirjailijoita, kirjallisuuden ammattilaisia ja kirjallisuudesta kiinnostuneita kansalaisia pohtimaan alustusten pohjalta kirjallisuuden tehtäviin ja kirjailijuuteen liittyviä polttavia kysymyksiä. Kirjailijat kohtaavat kulttuurien rajojen yli toisia kirjailijoita, saavat virikkeitä työhönsä ja antavat niitä muille, ja syventyvät yhdessä miettimään sitä yhteistä ihmisen kokoista kulttuuriperintöä, jolle kirjailijuus viime kädessä rakentuu – kokonaan riippumatta poliittisista, uskonnollisista ja muista raja-aidoista.

Vuoden 2013 teemana Messilän kartanohotellin aurinkoisella pihanurmella on ”Murtuvat muurit”. Juhannuksen alusviikolla kuullaan, mitä muureja on kirjailijoiden sisällä ja mitä ulkopuolella, ja miten rosoinen, joskus väkivaltainenkin aikamme suodattuu kaunokirjallisuuteen eri puolilla maailmaa. Vieraita on tulossa Japanista Albaniaan, Saksasta Espanjaan, Armeniasta Makedoniaan - ja tietenkin runsain joukoin Suomesta.
Maailmalla järjestetään nykyisin paljon kirjailija- ja kirjallisuuskokouksia, festivaaleja ja juhlia. Näin ei ollut silloin, kun Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta perustettiin. Lahti kuuluu edelläkävijöihin, ja alusta asti sen yksi erityispiirre on ollut idän ja lännen kirjailijoiden kohtaaminen. Toinen erityispiirre on se, että se on täysin epäkaupallinen ja myös yleisölle maksuton tapahtuma, jossa ei ole markkinahälyä ja metrilakua, vaan jossa puhutaan itse asiasta, siitä kovasta ytimestä, jonka ympärille kaikki sinänsä tarpeellinen kaupankäynti toisaalla kietoutuu. Tästä me LIWRE:ssä olemme ylpeitä, ja tätä lippua me kannamme korkealla maailman kaikkien mahtavien festivaalien keskellä.
Kirjailijakokous on Eino Leinon Seuran, Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen kesäyliopiston yhdessä järjestämä tapahtuma, joka levittäytyy luonnonkauniin kesäisen Vesijärven molemmille rannoille Messilästä Sibelius-taloon (jossa jälleen järjestetään kaikille avoin ilmainen ja aina suosittu kansainvälinen runoilta), Lahden kaupungintalolta kaupunginkirjastoon (jossa viimeksi järjestettiin kokousten välivuonnakin suurta ihastusta herättänyt kirjallisuusilta). Ilmaiset bussikuljetukset Lahden torilta tuovat ja vievät kulttuurinnälkäisiä Messilään, ja kaikki keskustelut tulkataan suomeksi, joka on kokouksen virallinen kieli.

Kokousorganisaation puolesta toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi Lahden kansainväliseen kirjailijakokoukseen 2013!

Juhani Lindholm
kirjallisuuden suomentaja
Eino Leinon Seuran puheenjohtaja
LIWREn hallituksen varapuheenjohtaja

Juhani Lindholm LIWRE 2011

 


23.6.2011

Kolmannen kokouspäivän tunnelmia

Tiistai, 21.6. Kolmas ja viimeinen kokouspäivä. Aamiaisella ja kokousteltassakin näkyy nuutuneita kasvoja. On vaikea mennä heti nukkumaan, kun on käyty jännittävä jalkapallo-ottelu. Ja lisäksi päivän keskusteluja pitää jatkaa pienemmällä porukalla. Palloilu on lyönyt merkkinsä myös puhiksiin: puolustajan selkä on jäykkä ja terävä kärkihyökkääjä potee polveaan.

Väsymys ja muut vaivat karisevat nopeasti, kun Olli Jalonen aloittaa aamusession painavalla ja taiten kirjoitetulla esityksellään. Palaamme kysymyksiin, jotka ovat alinomaa nousseet esiin ja joihin eilen päätimme pohdintamme: julkisiin valheisiin ja kirjailijan velvoitukseen paljastaa ne. Yleisön kommentit ovat lähes yhtä syviä ja vakavia. Juhani Lindholm siteeraa lopuksi Keatsia, joka osoittaa jälleen ajankohtaisuutensa. Florence Pazzottun alustus on intohimoinen, oppinut ja täynnä hienoja metaforia. Runo on viilto, kirjoittaminen on sekä puhkomista että kutomista. Vilja-Tuulia Huotarista ja muitakin kiehtoo Florencen esityksen väittämä lauseesta "en tiedä" kaiken ajattelun pohjana. Filosofian aavalta mereltä rantaudutaan Gregor Sanderin lyhyen mutta tiiviin puheenvuoron avulla tukevalle maalle, kirjoittamisen käytännön piiriin. Aukot ja vaikenemiset näyttäytyvät myönteisessä valossa: kirjoittaminen on sanomatta jättämisen taidetta. Ola Larsmo jatkaa käytännönläheisellä linjalla kertomalla romaanin mahdollisuuksista rikkoa moniäänisyydellään mustavalkoinen, hierarkkinen todellisuuskuva.

Jälleen on parin tunnin aikana pyöritty moninaisten kysymysten äärellä. On ilahduttavaa nähdä, miten teemamme taipuu yhä uusiin muunnelmiin.

Iltapäivän paneelin on tarkoitus koota vaikutelmia ja poimia puheen tuoksinassa pöydältä lattialle pudonneita palasia. Jälleen aloittaja on valittu hyvin: Nick Draysonin hurmaavasti esittämä lintulaulu keventää tunnelmaa ja virkistää mieliä. Toiset panelistit, Miia Toivio, Michael Vandëbril, Tarja Roinila ja Jaroslav Rudiš pöyhivät kukin omalla tavallaan kasaa, jota on koottu kolmen päivän aikana. Wittgenstein on unohdettu, mutta uusia nimiä hyppää esiin. Tarjan mainitsema ajatus tähtien harmonista tuo Mari Saatin mieleen Goethen runon. Sitten pohditaan Walter Benjaminin teoriaa kääntämisestä, ja lopuksi päärooliin nousee odottamatta Jumala, jonka poissaoloa Wolfram Eilenberger on ihmetellyt: harmi että muun maailman voittoisan jalkapallojoukkueen kapteeni on jo ehtinyt lähteä.

Luonto tarjoaa päivän aikana kokoukselle ilmaisia erikoistehosteita. Sade ropisee teltan kattoon välillä niin kovaa, että hukuttaa puheen. Kaukana jyrähtelee. Iltapäivän aikana mustat pilvet lähestyvät ja ukkonen iskee toden teolla, kuin tahtoisi juhlistaa rummuniskuin kokouksen päätöstä. Tai antaa meille pienen moitteen taivaisten voimien unohtamisesta...

Jäähyväisjuhlassa on tarjolla hyvää ruokaa, josta olemme saaneet koko ajan Messilässä nauttia, Trio Matti Karhoksen soitantaa ja lopuksi tanssia dj Olenkon valikoiman musiikin tahdissa. Ja mehän vasta tanssimme! Päätä on vaivattu niin ankarasti, että ruumis tahtoo irrotella kunnolla. Kesäyön muuttuessa aamuksi ehtymätön ideapankkimme Arto Kivimäki sanoo jotain, joka hienolla tavalla kuvaa tänä vuonna kirjailijakokouksessa vallinnutta henkeä. Hänen mielestään kirjailijat ja kokousjärjestäjät liikkuivat tanssilattialla samanlaisessa harmoniassa kuin tähdet, joista päivällä puhuimme: lähellä toisiamme ja nopealiikkeisinä, mutta kertaakaan toisiimme törmäämättä, toisemme huomioon ottaen, toisistamme innoittuen.

Kokous on päättynyt. Se tuntuu haikealta. Voi kun olisi jäljellä vielä pari päivää. Täällä on ollut kertakaikkiaan upeaa. Upeat kirjailijat, upea taustajoukko, upea yleisö, upea ympäristö. Siksi kaikki on onnistunut täydellisesti. Meistä on tullut ystäviä, ja nyt pitää erota. Mutta emmehän me eroa lopullisesti -- on ihan pakko pitää yhteyttä. Kirjailijoita ei ole paljon ja heidän työnsä on yksinäistä. He tarvitsevat toisiaan.

Ja tuntuu hyvältä ajatella, että kahden vuoden päästä kirjailijat kokoontuvat jälleen tänne Päijät-Hämeeseen.

 


21.6.2011

Ajatusten ilotulitus

Myönnän ajatelleeni eilen hetkittäin, että Lahden kirjailijakokouksen tämänkertainen teema on liian abstrakti. Keskustelu tuntui hiukan liian käsitteelliseltä ja vaikealta (vaikka joukossa olikin ilahduttavaa konkreettisuutta, kuten Maria Peuran tunnustuksellinen luento omasta kirjailijantiestään).

Tänään koettiin aamupäivällä sellainen ajatusten ilotulitus, joka puhalsi epäilykset tiehensä. Kishwar Desai aloitti eloisalla kuvauksella Bollywood-elokuvien tanssikohtauksiin kätketyistä merkityksistä. Andrei Astvatsaturovin sivuhuomautus hallusinogeeneistä herätti keskustelua sieniruokien mahdollisesta siunauksellisuudesta kirjailijantyössä, ja Leevi Lehdon dekonstruktiivinen tulkinta Lauri Viidan runosta ”Kökkö” peräti villitsi yleisön.

Yksi polttava puheenaihe oli myös se, voiko kirjailija kirjoittaa vapaasti, jos äiti ja isä ovat vielä elossa. ”Kirjailijan on oltava orpo, ainakin henkisesti”, oli yksi mielipide. ”Ei pidä piitata siitä, pahoittaako joku mielensä”, säestettiin painokkaasti.

Kokouksessa on lähestytty myös mykkyyttä, kielettömyyttä. On puhuttu lapsen kielestä, muistihäiriöisen mietteistä, kuuroista, vammaisista, kuolemansairaista. Minkälainen on heidän kielellinen todellisuutensa, mitä voisimme oppia siitä?

Jarmo Papinniemi 20.6.2011


21.6.2011

Sanoin kuvaamaton ottelu

Onerva Vartiaisen alkupotkusta alkoi legendaarinen Suomi vs. Muu maailma -jalkapallo-ottelu. Muun maailman joukkue lähti peliin vahvana ennakkosuosikkina kapteeninaan saksalainen valmentajalisenssin omaava Wolfram Eilenberger. Kamppailu kävi kuumana heti alusta alkaen Suomen puolustusalueella, ja maalivahti Seija Vilénillä oli totiset paikat.

Team Muu maailma rynni, syötteli ja laukoi kovalla teholla niin että pian tilanne oli Suomelle kiperä. Hyttysparven piirittämä selostajakaksikko Nick Drayson ja Leevi Lehto saivat tehdä parastaan pysyäkseen tilanteen tasalla.

Tehokas suomalaisyleisön kannustus siivitti kotijoukkueen puoliajan jälkeen uuteen nousuun. Kapteeni Arto Kivimäen johdolla Suomi pääsi kaventamaan, niin että tilanne pian kuumottavasti tasan. Hetken aikaa ehdittiin jo haaveilla Suomen voitosta, kun johtomaalin vierasjoukkueen maaliin laukoi ammattilaistasoa edustava lahtelaisvahvistus Tommi Kautonen. Maalivahti Anthony Kudriavitsky oli siihen asti lähinnä joutunut torjumaan hyttysiä.

Ruotsalainen rastapää Lars Mikael Raattamaa osoittautui kovaksi palaksi Suomelle. Hän pääsi monta kertaa läpi Suomen puolustuslinjojen, niin että toisella puoliajalla maalivahtijana pelannut Ville Hytönen oli tiukoilla.

Tuomarit olivat armottomia. Suomen joukkueen rikkeitä ei katsottu läpi sormien ja Muu maailma saikin pelin kuluessa laukoa kaksi rangaistuslaukausta, jotka molemmat upposivat maaliin. Peli päättyi Muun maailman hyväksi lukemiin 9 - 7. .Ei saatu tänä vuonna "poikaa" kotiin.

------------------------------------

Nick Drayson´s commentary

By now I reckon I've called more games of footy for the Australian Broadcasting Commission than you can count flies on a dead dingo but never in my commentating career have I seen a game like the one played on Monday night when Finland went down 9-7 to Team Rest of the World  in  Messilä.    The match commentary by yours truly and local sporting legend Leevi Lehto was broadcast live in  Finland  and throughout Australia on the ABC network.    When I say Monday night, my Australian readers may be surprised to hear that  the game went on well into Tuesday morning - but the summer nights at these northern latitudes and the effects of Finnish vodka being what they are, day seemed to turn into night and vice versa, and vice versa.     So in twilight conditions it was a thrill a minute at the  Messilä   ground, where a capacity crowd were treated in the first half to some inspired ball control, especially if I may say so by New Zealand winger Eleanor Catton, brought over from the Land of the Long White Cloud for the match and with no expense spared.   Thank you, Finns.   Speaking of whom may I say that Finnish team captain Arto Kivimaki was most generous in defeat both after and before the match.   As usual the goalkeepers were pivotal to the final result.   Big thanks to  Seija Vilen and Anthony Kudiavitsky for letting a few balls through.

I've said it was it was a match to remember, and judging from the emalis that have been arriving in bucketloads from my my Australian audience there is only on final question.   When is the rematch, and will it be in Wagga Wagga?


Signing off from the Land of Lakes, Nick Drayson



Seuraavat 10 »  

© LIWRE 2017